"Kristinusko perustuu pelkoon." Näin argumentoi Bertrand Russell, yksi uuden ajan tunnetuimpia filosofeja, essessään "Why I am not a Christian" vuodelta 1927. Suurten filosofien tavoin Russellilla oli taito karsia asioista pois kaikki epäoleellinen ja paljastaa näin niiden perimmäinen olemus. "Kristinusko perustuu pelkoon" on argumenttina puhtaan looginen, ytimekäs, osuva, eikä sitä tarvitse juuri selittää.
Loogisuudesta ja terävyydestä huolimatta Russel ei kuitenkaan aivan osu maaliin. Havainnot eivät tue väitettä, että pelko saisi ihmiset kääntymään tai pysymään kristittyinä. Pelko saa ihmisen lamaantumaan, mutta ihmiset, jotka tunnustautuvat kristityiksi, eivät vaikuta mitenkään lamaantuneilta, pikemminkin päinvastoin. Ristiriidan voi tietysti tulkita ilmentävän sitä, että ihmiset eivät ole loogisia tai rationaalisia, ainakaan uskontoa koskevissa kysymyksissä.
Nyt on pakko todeta se vastenmielinen tosiasia, että helvetillä pelottelu ja pelko on ollut osa kristillistä kasvatuskulttuuria ja opetusta varsinkin aiempina aikoina, ja paikoin edelleen. Helvetillä pelottelu osana hengellistä opetusta on yleistä suljetuissa yhteisöissä. Se on ääriesimerkki ns. pelolla johtamisesta,
vastenmielinen tapa yrittää varmistaa yhteisön jäsenten uskollisuus. Tällä tavoin traumatisoituneita ihmisiä on paljon. Helvetin epämääräisyys tekee siitä sitkeän ajatuspeikon: "entä jos sittenkin se-ja-se saarnaaja, opetus, profetia tms. onkin totta?"
Perinteisesti sanat "pelko" ja "kauhu" on eroteltu niin, että pelon kohteena on jokin tunnettu uhka, kauhun kohde taas tuntematon. Helvetti on ajattelun kohteena niin irrationaalinen, että sana kauhu olisi kuvaavampi. Jos pelkää helvettiä, ei tiedä mitä pelkää.
Suhteessa siihen, kuinka paljon Raamatun tekstit käsittelevät moraalia ja ihmisen tekojen seurauksia, viittauksia helvettiin ei ole kuitenkaan mitenkään tiheässä. Muutamat viittaukset tekee tosin painaviksi se, että ne ovat Jeesuksen mainitsemia. Raamatun mukaan hän oli ainoa ihminen joka saattoi tietää mistä puhuu. Vertailun vuoksi Koraani viittaa helvettiin selvästi useammin. Koraanin kielenkäytössä helvetti on rangaistus ennenkaikkea vääräuskoisuudesta, Raamatussa painottuvat taas yksilön moraaliset valinnat.
Raamatussa helvettiin viitataan ilmaisuilla "itku ja hammasten kiristys", "pimeys", "tulinen järvi". Yritykset kuvata helvettiä, siinä missä taivastakin, johtavat ajatukset Dante Aglierin Jumalaiseen näytelmään, kiehtoviin mutta naiiveihin kuviin toisaalta hylättyjä sieluja piinaavista sarvipäistä, toisaalta pilvien yllä valomeressä kehää kiertävistä autuaista sieluista.
Normaaliin kristilliseen uskoon ei kuulu jatkuva tai tuhoisa helvetin pelko. Ihminen, joka kärsii tällaisesta pelosta jatkuvasti tai toistuvasti niin, että se haittaa normaalia elämää, tulisi aluksi ohjata esimerkiksi papin tai diakonin puheille. Ellei siitä ole apua, on syytä kääntyä ammattiauttajan puoleen. On luultavaa, että pelon taustalla on jokin psyykkinen syy, yleinen katastrofin pelko, joka on saanut asianomaisen mielessä hengellisen muodon. Perimmäinen syy voi olla perusturvallisuuden järkkyminen jossain elämän vaiheessa. Se on voinut tapahtua kaukana menneisyydessä ja ehkä tavalla, jota ei itse muista tai tiedosta.
Entä voiko sitten olla kristilliseltä kannalta aiheellista tai oikeaa helvetin pelkoa? Raamatun maininnat helvetistä voidaan ymmärtää ikäänkuin sähköaidaksi, muistutuksena Jumalan tuomion lopullisuudesta. Aitaan ei ole kuitenkaan tarkoitus jäädä kiinni. Ihmiset ovat kertoneet, kuinka hetkellinen helvetin pelko on liittynyt johonkin selvästi väärään ja tuomittavaan tekoon tai valintaan elämässä. Tällaisia kertaluonteisia kokemuksia voi pitää kristilliseltä kannalta tarkoituksenmukaisina, jos niistä on koitunut myönteisiä seurauksia itselle tai lähimmäiselle.
Mitä helvetillä sitten tarkoitetaan, ellei sitten edellä mainittuja piinaavia sarvipäitä?
Aluksi tulee tarkastella kysymystä ikuisuudesta. Luonnollinen mielemme pystyy hahmottamaan vain äärellisen ajan tai äärellisen joukon tapahtumia, joten ikuisuus, niin hyvässä tai pahassa, voidaan ymmärtää virheellisesti vain jonkinlaisena toistona. Ajatus niin loputtomasta harpun soittamisesta pilven reunalla kuin loputtomasta liekissä kärventymisestäkin ovat molemmat yhtä mielettömiä ja tarkoituksettomia. Ikuisuus on mielekäs käsite vain, jos sen oletetaan loputtomasti kehittyvän johonkin suuntaan. Voimme esimerkiksi ajatella, että taivas on jotain, joka kehittyy kohti suurempaa täydellisyyttä ja moninaisuutta. Jos helvetti ajatellaan sitten taivaan vastakohdaksi, se muuntautuu jatkuvasti yksitoikkoisemmaksi, tukahduttavammaksi ja rikkinäisemmäksi.
Kirkollisisissa rinnastuksissa helvetti on usein kuvattu ihmisen oman käytöksen suorana lopputuloksena. Olotila, jossa vallitsee itsekkyys ja anarkia, on helvetti, oli se sitten maan päällä tai tulevassa elämässä. Hieman yllättäen ajatus saa kokeellista tukea. Teknologian avulla on luotu tiloja, joissa ihmiset voivat toimia vapaasti ilman lakia tai pelkoa tekojen seurauksista. Näitä ovat internetin ns. virtuaalimaailmat, joissa käyttäjät ottavat itselleen virtuaalihahmon, avattaren. Tällaisessa maailmassa muodostetaan suhteita ja ryhmiä toisten käyttäjien kanssa, käydään kauppaa ja rakennetaan virtuaalista ympäristöä. Tunnetuin virtuaalimaailma lienee Second Life. Nämä maailmat ovat erityisen suosittuja Kauko-idässä. Siellä yritykset kokeilivat muutaman kerran avata maailmoja, joissa ei ole valmiita sääntöjä, vaan yhteisö sai itse muodostaa omat sääntönsä. Seurauksena oli kuitenkin joka kerta kaaos ja anarkia. Käyttäjät voivat henkisesti niin pahoin, että he pyysivät Yhtiötä määrittelmään maailmalle säännöt. Rinnastusta kymmeneen käskyyn ei tarvitse hakea kaukaa. Merkillepantavaa tässä on myös se, että virtuaalimaailma itsessään on neutraali ympäristö, josta käyttäjät olisivat aivan yhtä hyvin voineet rakentaa itselleen paratiisin vain käyttäytymällä toisin.
Kristinuskon mukaan ihmiskunta on kokonaisuudessaan langennut syntiin, eikä äärellinen
ihminen voi millään keinolla korjata tilannetta äärettömän Jumalan silmissä. Ankaran logiikan mukaan helvetti on siten väistämätön. Mutta kristinuskon mukaan Jumala on myös itse toimittanut syntien sovituksen Kristuksen kautta. Jumala tuli ihmiseksi, äärettömästä tuli äärellinen, Hän antaa armon käydä oikeudesta, Hän jättää 99 etsiäkseen yhden, tuhlaajapojalle Hän järjestää pidot. Hän toimii epäloogisesti ja irrationaalisesti. Kristinusko perustuu sittenkin armoon.
