Länsimaat hylkäsivät kirkon mahdollisimman huonolla hetkellä

Haluamme kaikki elää yhteiskunnassa, jossa humanistiset arvot toteutuvat. Länsimainen ihanneyhteiskunta perustuu tasa-arvoon, koulutukseen, tieteelliseen tietoon ja erilaisuuden hyväksymiseen. Tuskallinen tie kohti ihanteellista maailmaa sai erävoiton, kun Barak Obama valittiin USA:n presidentiksi. Ilmapiiri oli positiivinen ja innostunut: liberaali länsimainen ideaali oli saanut maailman mahtavimman valtion äänestäjät taakseen. Ilo jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Viime aikojen tapahtumia ei ole tarpeen kerrata; joudumme vain pohtimaan, miksi kaikki eivät halunnetkaan yhteiskuntaa, jossa haluamme kaikki elää.

Humanismi on tavoiteltava ideologia, mutta sen syvälliselle toteutumisella yhteiskunnassa on vaativia edellytyksiä. Kansan tulee olla valistunutta ja tiedonvälityksen puolueetonta. Kansan tulee valita päättäjikseen niitä, jotka toimivat juuri mainittujen aatteiden edistämiseksi ja pohjalta. Tämä kaikki on liikaa vaadittu. Humanistinen, liberaali yhteiskunta jää liian pienen, älyllisesti suuntautuneen eliitin hankkeeksi ja joutuu oppositioon. Asetelma voi muuttua vain, jos humanistista ideologiaa täydennetään siten, että se saadaan koskettamaan syvällisesti koko väestöä.

Jotta humanistinen ideologia voisi toimia, sen on perustuttava uskontoon. Ihmisellä on luontainen taipumus uskonnollisuuteen, joten sen tukeminen on itsessään humanististen arvojen mukaista. Uskonto koskettaa ihmistä kokonaisvaltaisesti ja on samalla voimakas kasvatusinstrumentti. Väärinkäytösten välttämiseksi tähän tarvittaisiin kuitenkin ultamodernia uskontoa, jonka pitäisi täyttää varsin tiukat vaatimukset:

• sen tulee olla moniulotteinen, puhutella ihmistä sekä emotionaalisesti että älyllisesti;
• sen tulee sisältää suoraan humanistisen ideologian perusasiat, kuten vastuun kansssaihmisistä ja kaikkien ihmisten tasa-arvon;
• sen tulee olla kirjauskonto, jotta lukutaito ja luetun ymmärtäminen paninottuvat;
• sen tulee olla monitasoinen, sopia sekä lapsille että aikuisille, ja tarjota pohdittavaa moneen suuntaan;
• sen tulee sopia erilaisiin kulttuureihin ja toimia niitä yhdistävänä tekijänä;
• se ei saa olla pakottava, vaan sellainen, että se toteuttaa itsepohdiskelua ja -kritiikkiä;
• samasta syystä sillä ei kuulu olla yhteyttä valtioon tai yhteys voi olla muodollinen;
• sen jumalakuvan tulee olla abstrakti siten, että se ei esitä esim. luonnontiedettä tai psykologiaa koskevia väittämiä ja joudu näiden kanssa ristiriitaan;
• uskomusjärjestelmän keskiössä on kuitenkin oltava ihminen, humanistisen ideologian ruumiillistuma, jossa inhimillisen elämän äärimmäisyydet kohtaavat.

Tällainen uskonto auttaisi istuttamaan tasa-arvon ja valistuksen ihanteet ihmiseen jo kouluiässä. Luodessaan ihmiselle voimakkaan, turvallisen psykologisen kiintopisteen, erilaisuuden kohtaaminen ei olisi pelottavaa. Esimerkiksi vieraan uskonnon edustajan kohtaaminen aktivoisi heti joukon kysymyksiä, kuten miten tämän ihmsen uskonto eroaa omastani, onko meillä mahdollisuus jakaa jotain yhteisiä ajatuksia, mikähän on hänen mielestään sopivaa tai sopimatonta ym. - siis joukon lähinnä älyllisiä kysymyksiä, pelon tai torjunnan sijaan.

Tällainen uskonto tukisi myös muita valistuneita pyrkimyksiä, sellaisia, jotka edellyttävät yhteisvastuuta, kuten ympäristöstä huolehtiminen. Esimerkiksi Ville Niinistö on todennut, että "Ekokatastrofin estämiseksi tarvitaan uskonnollista puhetta".

Iloksenne voin kertoa, että kaikki yllämainitut kriteerit täyttävä uskonto on olemassa. Se on myös helppo ottaa käyttöön. Siitä on useita versioita, mutta meillä täällä Pohjoismaissa käyttökelpoisin niistä on kirkollinen evankelis-luterialinen kristinusko.

Pitkäperjantaina 2017

Mikko Valjakka